Julkinen taide lisää yhteisöllisyyttä ja kotipaikkaylpeyttä

– Julkinen taide herättää paljon tunteita, koska se liittyy niin vahvasti paikallisylpeyteen. Usein taidehankinnoista käytävä keskustelu onkin jo itsessään taideteos, sanoo Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Kirjailija ja järjestöjohtaja Rosa Meriläinen saapuu luennoimaan Uuteenkaupunkiin monitoimijatalo Wintterin taidehankkeen tiimoilta marraskuussa. Keskiviikkona 23.11. klo 18 demotilassa järjestettävän luennon otsikkona on ytimekkäästi "Julkinen taide tekee kaupungista paremman."

Meriläinen tietää, että keskustelu julkisen taiteen ympärillä on kiivasta, mutta niin sen hänen mielestään kuuluukin olla. 

– Jotain teosta voidaan myös vihata, mutta sekin on tärkeä tunne, ja juuri tunteita taiteen on tarkoitus herättää, Se, miten teokset otetaan omaksi, on aina prosessi, eikä tapahdu hetkessä, Meriläinen sanoo. 

Kun kyse on yhteisillä rahoilla tehdyistä hankinnoista, pintaan nousee monenlaisia tunteita. Suurissa investoinneissa kertakulu saattaa tuntua suurelta, mutta Meriläisen mukaan hankintaa tulisi tarkastella pitkän aikavälin sijoituksena. 

– Jos julkiseen taiteeseen sijoitetaan vaikka 240 000 euroa, se ei ole vuositasolla kovinkaan merkittävä kulu, kun sen jyvittää vaikka seuraavalle sadalle vuodelle. Taide on se viesti, mikä meistä jää tuleville sukupolville. On hyvä miettiä, mitä me haluamme, että meistä jää jälkeen, Meriläinen tuumii. 

Hän muistuttaa suhtautumaan julkisen taiteen hankkeisiin juuri pitkäikäisinä prosesseina, jotka paitsi edistävät kaupungin pito- ja lumovoimaa myös edistävät kunnan taloutta. 

– Kokonaisuutena kulttuuriala hyödyttää väistämättä julkista sektoria. Se tuo mukanaan matkailijoita, jotka käyttävät rahaansa myös muuhun paikkakunnan tarjontaan. Seutukaupungit saavat myös lisää asukkaita, kun tarjolla on monipuolisesti vapaa-ajan tarjontaa, Meriläinen muotoilee. –  Puhumattakaan siitä, mitä paikalliskulttuuri antaa kuntalaisille. Julkinen taide kuuluu ehkä kaikkein eniten kaikille. Sen äärelle on mahdollista päästä arkisissa tilanteissa, vaikka ei olisi mitään maksukykyä.

Julkisen taiteen yhdenvertaisuuden tärkeydestä puhuu myös Turun ammattikorkeakoulun kulttuurihyvinvoinnin erityisasiantuntija Anna-Mari Rosenlöf. Hänen mukaansa saavutettava julkinen taide on tärkeää kaupungin imagolle, elinvoimalle ja viihtyvyydelle. 

– Vuonna 2021 tehdyssä 50 tutkimusartikkelia käsittävässä kansainvälisessä katsauksessa tarkasteltiin julkisen taiteen vaikutuksia. Yksi tärkeä havainto oli julkisen taiteen positiivinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Lisäksi nähtiin tärkeäksi se, että julkiset taideteokset luovat paikoille identiteetin, oman hengen. Ihmiset sitoutuvat teoksen kautta tiettyyn paikkaan, Rosenlöf kertoo. 

Taiteen hyvinvointia tukevat vaikutukset ovat kiistattomia. Sairaala- ja hoivaympäristöissä tehdyt tutkimukset osoittavat taiteen vaikuttavan positiivisesti potilaskokemukseen ja viihtyvyyteen, vähentävän rauhattomuutta ja jopa aggressiivista käytöstä. 

– Taide myös inhimillistää usein aika kliinisiä julkisia tiloja ja luo kiinnostavaa kerroksellisuutta ympäristöön. Toisinaan ihmiset ottavat yllättävätkin teokset omakseen. Esimerkiksi Turussa sijaitseva Alvar Gullichsenin Posankka on herättänyt valtavasti mielipiteitä, mutta kun opiskelijat ottivat sen omakseen, ajan saatossa siitä tuli ihan virallisesti Turun kaupunkieläin, Rosenlöf sanoo. 

Hän korostaa yhteisön sitouttamisen merkitystä taidehankkeen alusta lähtien. Myös Uudessakaupungissa monitoimijatalon käyttäjät on tärkeä osallistaa taiteen hankintaan ja suunnitteluun. 

– Osallisuuden kokemus lisääntyy, kun käyttäjien tarpeet ja ajatukset tulevat kuulluiksi. Näin yleisöstä tulee osa teoksen syntyprosessia, ei pelkästään kokijoita vaan myös tekijöitä, Rosenlöf selittää. – Kun julkisen tilan käyttäjien osallistaminen tehdään ammattimaisen prosessin kautta, se ei heikennä taiteen laatua tai kavenna taiteen vapautta, vaan luo mahdollisuuksia taiteen jaetulle omistamiselle. Pelkästään ammattilaisten valitsema taide ei välttämättä kiinnity yhteisöön samalla tavalla. 

Samasta syystä Rosa Meriläinen välttää vastaamasta kysymykseen siitä, millaista julkinen taide Uudessakaupungissa parhaimmillaan voisi olla. 

– Kysehän ei ole minusta, vaan uusikaupunkilaisista. Siitä, millaista taidetta uusikaupunkilaiset kaupunkiinsa haluavat, mitä sen halutaan kertovan juuri heistä. Julkista taidetta on niin valtavan monenlaista, että nyt on edessä juuri se ihanin hetki, kun siellä Uudessakaupungissa päästään valitsemaan, mikä olisi juuri meille ja meidän näköistä, Meriläinen sanoo. 

Hän kehottaa kääntämään asetelman ylösalaisin, ja miettimään, millainen paikkakunta olisi kokonaan ilman julkista taidetta. 

– Kyllähän siitä aika ankea, jumalan hylkäämä tuppukylä mieleen tulee. Kaupunki ei voi väittää olevansa kaupunki ilman julkista taidetta. Jokainen sukupolvi on siitä osaltaan vastuussa, Rosa Meriläinen tiivistää.

Lue lisää Wintterin verkkosivuilta